Olipa kerran kaunis päivä vuonna 98... tiistai, jos oikein muistan... kun Patu-niminen kaveri käveli kaupungilla etsimässä syntymäpäivälahjaa tyttöystävälleen. Patu kierteli ja kierteli, kunnes meni sisään Viihdekeskus-nimiseen puotiin. Siellä Patu katseli elokuvien kansikuvia ja mietti sopivaa elokuvaa rakastetulleen. Asiat eivät kuitenkaan menneet aivan niinkuin niiden piti, ja Patu eksyi seuraavaan hyllyvälikköön, jossa esillä oli tietokonepelejä. Patu näki hyllyssä oranssikuorisen kannen ja tarkasteli sitä lähemmin. Kannessa luki: "Half-Life +official Counter-Strike Online Game!". Patu käänsi kuoren toisinpäin ja huomasi taustalla mahtavia Counter Terroristeja taistelemassa pahoja terroristeja vastaan. TÄMÄ MINUN ON SAATAVA! Viis Maijan lahjasta -huudahti Patu, meni kassalle, löi rahat tiskiin ja lähti kohti kotia. Jo matkalla Patun oli pakko avata paketti ja katsella kaunista CD-levyä... oi kuinka kauniisti se loistikaan auringonpaisteessa kevätsäällä. Patu pisti juoksuksi ja kotiinsa päästyään juoksi kengät jalassa kohti tietokonetta. Hän pisti levykkeen asemaan ja jäi odottamaan. "HALF LIFE +COUNTER STRIKE: Install, Uninstall, Contact Valve" -luki näytössä. Patu painoi "Install"-linkkiä ja ohjelma asentui. Patu katsoi readmet ja oppi asentamaan myös Counter Striken, ja lopulta jopa etsimään servereitä ja liittymään niille! Patu oli innoissaan uudesta harrastuksestaan ja vannoi, ettei mikään tulisi heidän välilleen -KOSKAAN!



No, loppu oli arvattavissa. Koulut jäivät kesken, tyttöystävän jätettyä myös vanhemmat antoivat asian olla.. Patu eristäytyi huoneeseensa eikä käynyt lifettämässä enää ollenkaan. Patu pelasi ja pelasi, hankki skilliä ja anpui aina päähän. Hän oli lähestulkoon paras.

Hän kohtasi Villen, Rassen, Elmerin, Raimon ja Urhon - kohtalotoverinsa.

Myöhemmin tämä samainen porukka perusti pahamaineisen klaanin, joka nykyään tunnetaan nimellä JÄLKIRUOKAKOTKAT. Joukko on haalinut mainetta ja kunniaa virtuaalitaistelukentillä, ja oli pian perustamisensa jälkeen jo muodostunut käsitteeksi finninaamaisten teini-ikäisten harrastelijoiden keskuudessa.

Kuitenkin todellisuudessa JÄLKIRUOKAKOTKISSA on kyse vain oikeasta valinnasta tietokoneen ja todellisten ihmissuhteiden sekä elämän välillä. Niin, ja tietysti siitä, kun saa irkissä nähdä salanimellä haastetun klaanin, jo haasteen hyväksyneen liiderin pelonsekaiset selittelyt tajuttuaan, että Desserteagles vastaa suomennettuna: JÄLKIRUOKAKOTKIA!